Translate

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Aistikasta edullista ja pajon nähtävää

Dober dan eli hyvää päivää!
Eilen oli Blues & Swing tanssi-ilta FLO nimisessä pienessä pubissa. FLO sijaitsee Ljubljanan vanhassa kaupungissa. Sain tiedon Facebookin tapahtumista. Se on erittäin kätevä kanava aktiiviselle tapahtumien kuluttajalle, koska Ljubljanassa tapahtumien järjestäjät päivittävät aktiivisesti tapahtumiaan, joten joka päivälle on monenlaista tarjontaa. Eilen oli maanantai ja toinen valintani oli akustisen bändin keikka, mutta en ehtinyt sinne, koska juutuin pienen kapakan aistikkaaseen tunnelmaan.
mde
Porukkaa oli paikalla vain kourallinen, mutta pubiin ei olisi enempää tanssipareja mahtunut. Istuin baaritiskin päässä, kun kyyppari napsautti pienet diskovalot päälle ja John Lee Hookerin House of the blues kajahti ulos pubin vaatimattomista kajareista rouheasti. Välittömästi muutaman neliön kokoinen alue täyttyi tanssijoista. Lantiot keinuivat ja tanssimoovit olivat monenlaisia. Coolin näköistä menoa. Ihmiset olivat kuin lumottuja vanhan legendaarisen musiikin pyörteissä. Aretha Franklin alkoi laulaa ja huomasin olevani tanssilattialla. Minä, joka en yleensä paljon tanssi. Varsinkin paritanssit ovat olleet ns. varjossa mun repertuaarista, mutta tämä oli jotain miellyttävää ja ennenkokematonta. En ollut hämilläni, en ollut mitenkään vaivautunut, vaan aloin rennosti liikkumaan ja annoin musiikin viedä mukanaan. Mun ei tarvinnut olla parkettien partaveitsi tai tangon suuri taitaja. Tavallinen Mikkonen pystyi ylittämään itsensä. Aistikas Driftersin Under The Boardwalk ja The Temptationsin My Girl jäivät biiseistä soimaan vielä seuraavaankin päivään. Tapahtumat ovat täällä usein alkuillasta, joten työläiset ja opiskelijat ovat virkkuina myös seuraavana päivänä, ehkä. Pieni videopätkä; https://www.youtube.com/watch?v=pPYybGsI7Bo&feature=youtu.be
Keskustelin ja tanssin pubissa mm. paikallisen peruskoulun opettajan kanssa. Hän kertoi, että Ljubljanassa on joka ilta tanssit jossain. Tietty porukka menee samoihin paikkoihin tiettyinä viikonpäivinä. Perjantai oli paras ilta, koska silloin on aina livebändi soittamassa. Puolen litran pullo Union olutta maksoi pubissa 2,60 €. Tsekkiläinen Kozel 2,90 €.
Union ja Lasko ovat suosittuja olutmerkkejä Ljubljanassa. Kozel on tsekkiläinen.
Aikoinaan Euroopan korkein rakennus on Ljubljanassa sijaitseva Skyscraper, jossa nautiskelin hyvässä seurassa kupposen kahvia ennen siirtymistä vanhoilla Singer -ompelukoneilla koristeltuun FLO pubiin. Viikon olen juonut italialaistyylisiä kahveja, mutta eilen opin uutta eli Americana coffee on se suomalaista kahvia lähellä oleva kahvilaatu ja erikseen tulen tilaamaan maidon sen kanssa, koska muuten lorauttavat sitä liikaa ja sitten se on taas maitokahvia isolla ämmällä. Paikalliset juovat kotona turkkilaista kahvia nimeltä Dzezva siis ihan kaikki. Se on yhtä yleistä kuin Suomessa Kulta Katriinan tai Costa Rican juominen. Tässä opetusvideo kuinka teet turkkilaista kahvia https://www.youtube.com/watch?v=f96VDsBg5R0 Kenellä on aikaa tähän aamuisin?
Americana is normal coffee to me in Ljubljana.
Ljubljanan pilvenpiirtäjä Skyscreaper oli Euroopan korkein lähinnä sen pitkän antenninsa ansiosta. Kupponen kahvia maksoi vain 1,50 egee. Näkymät avautuvat Ljubljanan kaupungin ylle lumoavasti. Sieltä saat napattua selfien niin, että Lubljanan linna näkyy mystisen kauniina selkäsi takana. Linnan muurit ovat valaistuna läpi yön. Valot ovat normaalisti kirkkaat, mutta teemapäivinä niiden värejä muutetaan. Paikallisen Pride -juhlan aikana linna oli sateenkaaren värein valaistu. Jouluna se voisi olla punainen? Vai olisiko siinä sitten liikaan punaisia lyhtyjä? Ei taida onnistua. Ljubljanassa ei nimittäin ole punaisten lyhtyjen katuja lainkaan. Prostituutio on laissa kielletty. Mielestäni tämän ansiosta kadut ovat turvallisia kävellä vähän myöhempäänkin iltayöstä ja kaupunki on muutenkin puhdas ja siisti. Punainen linna on kuitenkin eri juttu kuin kadut. Pitäskö laittaa aloitelaatikkoon viesti Ljubljanan kaupunginjohtajalle?
"Singer" pubista poistuin siten, että ehdin viimeiseen bussiin, jolla pääsin Bezigradiin, jossa Hostel 24 eli majapaikkani sijaitsee. Ajdovscina bussipysäkillä odotellessani huomasin pienen nälän yllättävän. Kohta edessäni oli raikkailla vihanneksilla täytetty pullea sämpyläinen juustohampurilainen. Todella makuhermoja ravistuttava elämys hintaan 2,90 €. Aivan eri luokkaa kuin McDonalds, mutta ei tietysti pärjää läheskään oululaiselle burgeribaari Kauppuri vitoselle tai rovaniemeläiselle ravintola Comicolle.
dav
Ajda nakkarilta saa raikkaat makuiset hampurilaiset. Suosittelen.
Melania Trump on Sloveniasta kotoisin oleva Yhdysvaltojen presidentin vaimo ja tavoitteeni oli saada tietoon jotain paikallista ja erilaista tietoa hänestä. Monet välttelivät kysymystä eivätkä halunneet ilmaista mielipidettään. Hän oli kuulemma kiva, hiljainen ja ujo tyttö, kun asui Sloveniassa. Toisten mielestä missi, jolle ei ole kauneuden lisäksi muuta annettu ja toiset kehuvat elegantiksi ja mukavaksi. Useat ihmiset olivat sitä mieltä, että hän ei ole onnellinen Donald Trumpin kanssa. Melania syntyi Sevnica nimiseen kylään ja hänen perheellä oli asunto myös Ljubljanassa. Perhe oli keskiluokkainen. Hän oli mallina ensin Ljubljanassa, mutta nopeasti pääsi Milanoon ja Pariisiin. Sen jälkeen häntä ei paljon Sloveniassa näkynyt ja kohta alkoi heilastelemaan Donald Trumphin kanssa. Useat toivovat ettei hän olisi malliesimerkki nuorille naisille. Joku oli sitä mieltä, että useat naiset ottavat rikkaan miehen ja jättävät, mutta Melanian täytyy kunnioittaa miestänsä, kun on ollut hänen kanssa jo niin pitkään. Lisäksi mielipiteitä tuli Melanian puhumattomuudesta ja siitä ettei hän halua olla valokeilassa varsinkaan politiikassa, eikä hän tahdo pitää puheita ja osallistua politiikkaan, niin kuin edellisten presidenttien puolisot. Yksi mielipide oli, että Slovenia yrittää ottaa bonuksia Melania Trumpista, vaikka hän ei edes myönnä sitä, että on asunut Sloveniassa.
melaniatrump
Melania Trump herättää keskustelua Sloveniassa puolesta ja vastaan.
Kako si = kuinka sinä voit.
Tsau tsau ystäväni. Hyvin täällä menee. Kevättä kohti.
Aki

Suomen arvostetuin urheilija Ljubljanassa on?

KU SI ystäväni?
Kaunista päivää Ljubljanasta. Täällä on otsikoissa viinisota, joka vallitsee Slovenian ja Kroatian välillä. Kysymys on Teran nimisestä punaviinistä, joka on Slovenialle kuin kansallisaarre ja nyt Kroatia himoitsee itselleen nimioikeuksia kyseiseen viiniin. Asia on käsittelyssä Euroopan komissiossa ja Slovenia haluaa käsittelyn keskeytystä, koska heillä on todisteita väärennetyistä asiakirjoista, jotka kroatialaiset ovat lähettäneet käsittelyyn. Slovenialaisten kanssa on helppo aloittaa tällä aiheella kahvipöytäkeskustelut, koska Teran on enemmän kuin viini heille. Se herättää kuumia tunteita.
teran
On se perkule kumma, kun halutaan viedä toisen omaa. Niin kuin niin monet kerrat Suomeltakin Ruotsi on yrittänyt anastaa saunan ja joulupukin siinä onnistumatta. Yhden ne kuitenkin veivät meiltä nimittäin Turun sinapin. Veivät ja kohtelivat sitä kaltoin. Suomeen Turun sinappi jäi Auran sinappi nimellä ja markkinaosuus romahti. Ruotsalaiset sulkivat tehtaansa ja Turun sinappia vietiin Puolaan. Onneksi sinapin pääomistajana oli kansainvälinen Unilever, joka päätti palauttaa sinapin tekemisen Suomeen. Nykyään sitä tehdään Pyhännällä. Nyt voidaan taas nautiskella hyvällä omalla tunnolla Suomen parasta sinappia. Ei sitä muutosta huomaa, vaikka resepti ei ole aivan sama kuin ennen.
sinappi
Toinen mukava aihe mistä slovenialaiset mielellään keskustelevat on heidän moninainen kulttuurissa uitettu ja sekoitettu äidinkieli. Sloveeni on se pääkieli, mutta sujuvasti varsinkin nuorempi väestö puhuu ja ymmärtää serbokroatiaa ja serbiaa. Kielet ovat lähellä toisiaan. Kyse on kuitenkin enemmän kuin vain murteista ymmärtääkseni. He leikkivät mielellään erilaisilla sanamuunnoksilla. Ystäväni Matej, joka on kotoisin länsiosasta Sloveniaa Primorska nimisestä paikasta Italian rajan tuntumasta kertoi, että sana Ku si tarkoittaa kuinka sinä voit. Toinen slovenialainen ystäväni Teja sanoi , että kyseinen sana ei merkitse yhtään mitään, mutta hän onkin kotoisin viinikylästä nimeltään Jeruzalem, joka sijaitsee lähellä Kroatian rajaa. Makedonian kieli on kaukana edellä mainituista. Siinä on jo niin paljon bulgaariaa, etteivät slovenialaiset sitä ymmärrä.
balkanin_niemimaa_suomeksi
Slovenia on Balkanin eurooppalaisin ja jo Jugoslavian aikaan vaurain.
Jugoslavian aikana maahan yritettiin kehittää oma pääkieli, jonka nimi oli serbokroaattisloveni. Vanhemmalla väestöllä saattaa olla vielä hampaankolossa, jotain lähihistoriasta, joten he kieltäytyvät puhumasta muuta kuin omaa kieltään. Lisäksi monet slovenialaiset puhuvat hyvää englantia ja riippuen missä päin Sloveniaa ovat kasvaneet, niin puhuvat naapurimaan kieltä. Ystäväni Eva kertoi, että hän oli ollut Irlannissa vaihto-oppilaana ja pyrki opiskelunsa lisäksi töihin. Hän laittoi kaikki vanhan Jugoslavian kielet hakemukseen ja lisäksi englanti ja saksa, joten melkoinen kielirimpsu asiakirjaan tuli. Hän nauroi, että hakemus meni läpi, koska irlantilaiset eivät osanneet kyseenalaistaa kieliä. Se olisi melkein sama kun suomalainen laittaisi hakemukseen lapinkielen, savolaismurteen, helsingin slangin ja kolme koiraa eli oulun, turun ja tampereen murret. Lapinkieli on muuten saame.
Kuka on Ljubljanassa arvostetuin ja eniten fiiliksiä nostattava suomalaisurheilija? Se on hän joka herättää penkkiurheilijassa suurimmat muistot ja yhteiset jaetut riemun hetket, kun tämä suomalainen urheilija oli ratkaisevassa asemassa voitonhetkellä. Tämän suomalaisen urheilijan ympärille rakennettiin koko Ljubljanan joukkue. Tätä joukkuetta palvotaan edelleen, joten se on ljubljanalaiselle urheilun seuraajalle enemmän kuin pelkkä joukkue. Se on sydämen ja yhteisöllisyyden ikoni. Heidän logossaan on lohikäärme ja lohikäärme merkitsee täällä paljon. Kysymys on koripallosta ja suomalaisesta koripalloilijasta nimeltä Teemu Rannikko. Teemu Rannikko pelasi Union Olimpija Ljubljanan joukkueessa ja johdatti joukkueen Slovenian mestariksi ja Super cupin mestariksi vuonna 2006.
Keskustelin asiasta kolmen erittäin paljon urheilua seuraavan miehen kanssa. Muistot Teemu Rannikosta olivat luettavista heidän kasvoiltaan. Miehet olivat liekeissä, kun kertoivat miten Teemu ratkaisi Slovenian mestaruuden viidennessä ratkaisevassa ottelussa Ljubljanalle. Koko kaupunki riemuitsi heidän koripallojoukkueen menestyksestä ja joukkueen ykköspelaaja oli suomalainen Teemu Rannikko. Nämä muistot ovat tallennettu ikuisiksi ajoiksi miesten silmien verkkokalvoille. Hyvä Teemu!Myös Sasu Salin pelasi Ljubljanassa ja miehet lähettävätkin molemmille koripallopelaajalle tsemppiä tulevaisuuteen!
rannikko_teemu
Teemu Rannikko on arvostetuin suomalaisurheilija Ljubljanassa monen fanin mielestä.
Miesten muistoissa elävät myös suomalaiset mäkihyppääjät kuten Planicassa 2005 hirmuisen hypyn ponkaissut Matti Hautamäki ( 235,5 m ) ja totta kai kuningaskotka Janne Ahonen ja myös Janne Happonen tuli esille keskustelun aikana. Ylistyksen sanoilla ei ole rajaa. He tuntevat nimeltä ja kannustavat suomalaisia urheilijoita jo sen takia, että naapurimaan urheilijat eivät voittaisi kilpailuita. He ovat huutaneet Planicassa äänensä käheiksi ja toivoneet suomalaisurheilijoiden menestyvän. Jari Litmanen, Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen olivat keskustelun keskipisteinä myös.
dav
Nelc Zalokar, Matevz Polajnar ja Grega Indof muistavat kuinka erinomainen pelaaja Teemu Rannikko on.
Hvala in lep dan vam zelim!
Aki

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Byrokratian rattaissa Ljubljanassa

Ihmetys oli suuri, kun kahvilan tarjoilija pakotti ottamaan kuitin vastaan, vaikka sanoin, että en tarvitse sitä. Tinkasimme asiasta kunnes jouduin luovuttamaan ja ottamaan kuitin taskuuni. Myöhemmin selvisi, että täällä on erilainen systeemi kuin Suomessa. Asiakkaan on pakko Ljubljanassa ottaa kuitti mukaan, vaikka keskellä päivää haluaisi istua kevät auringon paisteessa kakkukahvilla taskut tyhjinä moisista roskista.

Oulussa tilanne on eri, kun menet Tori Polliisia moikkaamaan ja käväiset raflassa, niin se on hyvin yksinkertaista EnTarvitseKuittia meininkiä. Tarjoilija hymyilee ja kuitti jää ravintolan omaan kirjanpitoon ja asiakas poistuu nauttimaan ravintolan antimia onnellisena.

Ljubljanassa saattaa verotarkastaja iskeä. Hän tulee kysymään kuittia ja sinulla tulee näyttää kuitti. Mikäli kuittia ei ole, niin sekä asiakas että ravintola joutuu maksamaan sakkoja. Sakon määrästä minulla ei ole tietoa, mutta toisaalta sakko ottaa päähän aina oli se kaksikymppiä tai kaksisataa. Isompi summa potuttaa tietysti lujemmin. Tämä sama systeemi pätee myös elintarvikekaupoissa. Paikallisen "Siwan" Mercatorin kassa työntää aina kuitin mukaan ja sitä joutuu yleensä odottamaan, jos olet ehtinyt tavarat pakkaamaan. Uskomus on, että tarkastaja tulee vastaan ennen ulko-ovea. Siihen ei ole matkaa kuin kolme metriä, mutta sitä ennen se äijä tulee.

Uskon, että se on äijä, jolla on koppalakkipäässä, mustat kiehkuraviikset ja tummansininen uniformu koristeltuna kultaisilla kuvioilla hihoista ja kauluksista. Jalassa tietysti mustat kiillotetut lakerikengät. Jos tarkastaja on nainen, niin se on muuten samanlainen, mutta se on pyöreämpi ja huulet ovat maalattu kirkuvan punaisella ja hänellä on musta polkkatukka. Viikset eivät ole niin näkyvät kuin äijällä.
kuitti
Kuitti pitää olla tai saattaa rapsahtaa sakot.
Onkohan nuo samat prototyypit valvomassa myös liikennevalorikkomuksia?  Täällä napsahtaa aika suurellakin todennäköisyydellä kuulemma sakko, jos ylität tien punaisilla. Sakko on neljäkymmentä euroa. Bussi ajoi eilen tien vastakkaiselle puolelle pysäkille. Siihen olisi pitänyt ehtiä, mutta kiltisti odottelin liikennevaloissa, vaikka autoja ei näkynyt eikä kuulunut. Onneksi "paikkareita" liikkuu harva se minuutti ja tähän mun majapaikkaan keskustasta kulkee useampi Onnikka.

HELPPOA JA VAIVATONTA?

Kesti kaksi päivää, kun hoidin seuraavat asiat kuntoon. Ensin Faculty of Economicsin yhteyshenkilön luokse, joka antoi puhelinkortin, jonka laitoin omaan Huawei -puhelimeeni. Sitten samasta paikasta hakemusta vastaan sain 13 -numeroisen EMSO numeron sekä 8 -numeroisen opiskelijanumeron. Sain opiskelijanumeron, mutta minua ei kirjattu opiskelijaksi, koska suoritan opettajaopintoja, mutta en saanut opettajankaan oikeuksia, joten olen välimallin opettajaopiskelija, joka suorittaa työharjoittelujaksoa. EMSO numerossa on syntymäaika ja jotakin muita numeroita. Niistä koostuu jonkin sortin slovenialainen henkilönumero. Näin asian olen käsittänyt eli minut on rekisteröity Sloveniaan tähän tyyliin.

Bussikortti piti olla 20 euroa kuukaudessa, mutta se oli vain nuorisolle. Minulle se maksoi 39 euroa, koska minun ikäisiä ei täällä katsota varattomiksi opiskelijoiksi. Bussikortin sain edellä mainittuja numeroita vastaan ja lisäksi piti olla mukana paperi, jolla voi todistaa henkilöllisyyden. No eipä siinä mitään. Byrokratia jatkui, koska pitihän minun saada ne opiskelijakupongit käyttöön. Sillä nimellä täällä kutsutaan opiskelijan ruokaetukorttia. Käy se kuulemma johonkin muuallekin, mutta en tiedä vielä mihin.
Kaunis Ljubljana.
Kaunis Ljubljana.
Puhelinliikkeestä sain yliopistolla saamaani puhelinkorttiin ladattua dataa. Latasin sitä 3 gigaa. Puheaikaa ei kannata ladata, koska puhelut on helppo hoitaa Messengerillä tai What's upilla. Paikallisen puhelinkortin, EMSO numeron, opiskelijanumeron ja eurooppalaisen ajokortin kanssa sitten painelin Kampus nimiseen paikkaan, joka sijaitsi Union kaljatehtaan kyljessä ydinkeskustasta noin reilun kilometrin päässä. Näillä eväillä saisin opiskelijaedut käyttöön.
Slovenian suurin olutpanimo Union.
Slovenian suurin olutpanimo Union.
Kampuksen piha-alueella oli asuntola, jossa oli parvekkeilla hengailevia opiskelijoita ja toinen rakennus, jonka puolessa välissä oli Kampus -toimisto ja päädyssä ravintola, jonka ikkunasta näkyi pelikoneita, peilejä, värivaloja ja baaritiski. Musiikki soi koko alueella. Ravintolan edustalla oli terassi, jossa opiskelijat nautiskelivat lähinnä limukkaa ja kahvia sekä vetivät "paperossia". Naiset vetävät täällä röökiä kuin aikamiehet. Hyvinkin kauniit naiset näyttävät itsestään rekkamiehen rouhean ulkokuoren.

Kampuksen sisällä näytti aivan verotoimistolta ja pelkäsinkin, että se äijä on täällä. No ei se ollut. Menin viereiseen huoneeseen ja nettiin johonkin osoitteeseen mikä minulle annettiin tiskin takaa. Netissä teksti oli sloveniaa eikä se suostunut kääntymään englanniksi millään. No sain sieltä kuitenkin "ulos" 9 -numeroisen lukusarjan, jonka kanssa kävelin takaisin tiskille, jossa ne kaksi Kampuksen työntekijää istuivat ilmavine katseineen.

Minulla oli siis mukana 9- numeroinen paikallinen puhelinnumero, 13 -numeroinen EMSO numero, 8 -numeroinen opiskelijanumero, 9 -numeroinen opiskelijakuponkinumero, saapumistodistus ja henkilöllisyystodistus. Niitä vastaan äkisten virkailija käski soittamaan puhelimella numeroon 1808.
Kaiken tämän jälkeen minulla on opiskelijaedut mobiilissa. Joka kerta kun käyn opiskelijaetupaikassa syömässä, niin maksan siten, että laitan luurin maksupäätteeseen kiinni ja sitä ennen soitan numeroon 1808. Sillä tavalla tulee opiskelija-alennus. Se näkyy suoraan kuitissa, joka pitää tietysti säilyttää ettei tarkastaja tule ja anna sinulle ja ravintolalle sakkoja.

Loppupäätelmäni on se, että nämä systeemit ovat kehitetty sen takia, ettei valtiota huijattaisi eikä se menettäisi verotuloja. Ravintolat maksaisivat veronsa ja opiskelijaedut saavat ne joille ne oikeasti kuuluvat. Syitä voi olla muitakin.

Illalla käväsin mutkan BTC cityssä, joka on mielettömän iso ostoskeskus. Pyyhe jäi Suomeen, niin hommasin sen ja shampoota ja söin vähän jätskiä jäätelöbaarissa. Byrokratian rattaat ovat moninaiset ja erilaiset eri maissa. Nooh....nyt mulla on perusasiat kondiksessa.

Aki
Legonaisten kanssa BTC centerissä.
Legonaisten kanssa BTC centerissä.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Paljon maksaa hotelliolut Ljubljanssa?

Istun keskellä Ljubljanaa hotellissa, jonka nimeä arvuuttelen, mutta ehkä se on vain Ljubljana City Hotel. Lähes jokaisessa kaupungissa on saman niminen paikka. Ne ovat yleensä viihtyisiä ja niissä on oma glamour -tunnelmansa. Niin on tässäkin.

Lounasta olisi ollut tarjolla, mutta kävin lähtiessä Oulussa hammaslääkärillä, joka poltti mun kitalakea. Hioi sitä yhdenlaisella hiomakoneella niin, että puudutetulta alueelta nousi palaneen ihon käryä. Se savusi. Ihan oikeasti. Näin valkoisen juovan. Kitalaki on vielä arka, joten en oikein pysty syömään muuta kuin haaleaa keittoa. Tämä ei ole lääkärin vika, vaan minun oma, sillä lääkäri antoi minulle purskutettavan lääkkeen nimen, jota olisin saanut Suomesta apteekista ja se olisi parantanut kitalaen paremmin ja nopeammin, ehkä. Siinä lähtöhulinassa en ehtinyt käydä sitä hakemassa, joten kärsin ja narisen asiasta aina kun mahdollista. On tää kuitenkin pahempi kuin miesflunssa.

City hotellissa on raikasta, avaraa, vaaleita värejä ja hienosti pukeutuneita koulutetun näköisiä hyvinvoivalta näyttäviä ihmisiä. Miksi sulaudun joukkoon? Lounaat olivat alkuruuasta, pääruuan kautta jälkiruokaan ja hintahaitari kuudesta eurosta alle kymmeneen euroon. Hmmm. Varmasti olisi ollut makuhermoja revityttävä maukas elämys. Otin kuitenkin palan kakkua. Kakku oli lasisessa hyllyssä, jossa oli muitakin kakkuja ja leivoksia. Hylly oli kalliin näköinen ja sellaisessa ei yleensä ole kuin kalliita tuotteita hienosti valaistuna. Nyt oli eri meno. Tää kakkupalanen maksoi vain kaksi euroa. Sen nimi on sloveniaksi LP Visnjeva Pita Z V. Näin luki kuitissa.

Naistarjoilija halusi, että söisin lounaan. Kerroin hammashommastani ja hän tulkkasi englanninkielisen keskustelumme vanhemmalle miestarjoilijalle, joka suositteli huuhtomaan suuni paikallisella Union kaljalla. Se kuulemma kylmänä turruttaa kivut. Itse tuijotin kakkutiskiä haltioituneena. Päädyin tottelemaan miestarjoilijaa ja toteutin herkuttelu-unelmani. Iso bisse keskellä kaupunkia hienostohotellissa 3,40 €. Täällähän ei ole tapana tippejä jätellä, mutta nyt oli poikkeustapaus, kun maksun aika tuli. Ojensin naistarjoilijalle mielihyvin 6 euroa. Hän tuijotti kauniilla silmillään minuun ja toivotti hyvää päivän jatkoa. Toivotin takaisin. Sain hyvää palvelua ja siitä mielellään 60 senttiä maksoin. En tiedä odottiko tarjoilija vielä enemmän tippiä. Eipä mennä liiallisuuksiin.
Vähän paikallista Union olutta ja piece of cake. That's what I need sometimes.
Vähän paikallista Union olutta ja piece of cake. That's what I need sometimes.

Facebookista luin kavereiden päivityksiä, kun he ovat tällä hetkellä talvilomalla Levillä, Ylläksellä ja vaikkapa Rukalla. Ritun 7,80€ olutpäivitys napsahti Rukan Pisteeltä näyttöruutuun. Vähän eri hinnat joka paikassa. Vaikka pohjoisen mies olenkin, niin jotain rajaa! Haloo! Laittaisivat tunturikeskuksiin ulkomaalaisten hinnat ja suomalaisten hinnat erikseen esimerkiksi kehittelisivät jonkin sovelluksen puhelimeen suomeksi, jolla saisi paikalliseen hintaan tuotteita.

Mä saavuin Ljubljanaan sunnuntaina. Tulin tänne suorittamaan opettajan pedagogisia opintoja. Opettajaharjoittelujaksoa. Olen täällä opiskelijoiden ja opettajien välissä. En ole normaali opiskelija, mutta en ole opettajakaan. Sain luvan tulla tänne tarkkailemaan opettajien opetusta. Lupa pitää aina kysyä erikseen aineopettajalta. Tänään olin havainnoimassa opetusta ensimmäisen kerran. Se oli erittäin mieltänostattava luento. Opettaja sai tylsän aineen kuulostamaan Las Vegasin pelikasinolta. Hän loi esimerkeillään loistavan tunnelman luokkaan. Aineen nimi oli Informatics. Tilastotiedettä ja miten dataa voidaan hyödyntää ja miten se auttaa yrityksiä menestymään. Se on mielenkiintoista. Psykologiaa ja ihmisten tarkkailua. Professor Peter Trkman oli brilijatti, todellinen ammattilainen. Arvostan. Minustahan pitäisi tulla liiketalouden opettaja ja nimenomaan haluaisin olla kuten Peter. Puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja kertoa asioista mielenkiintoisesti ja huumorilla höystäen. Löysinkö oman idolin? Peterillä on rento meininki. Kuuluva ääni. Eniten otti omien opintojen aikana päähän sellainen piipitys ja monotoninen ääni. Se oli vaarallista. Opiskelija saattoi nukahtaessaan lyödä päänsä tosi pahasti pulpettiin. Minusta kohokohta oli se, kun Trkman näytti isolla screenillä työpaikkahakemuksen. Opiskelijoiden mielenkiinto heräsi heti. Trkman kertoi, että jos osaat nämä ja nämä taidot tilastotieteessä, niin voit saada vakituisen työpaikan ja palkka on hyvä. Parillakin oppilaalla alkoi silmät kiilua. Saattaa olla, että tilastotiede alkaa kiinnostamaan entistäkin enemmän.
Peter Trkman on opettajien valioluokkaa. Kuva on otettu blogissa kertomaltani tunnilta.
Peter Trkman on opettajien valioluokkaa. Kuva on otettu blogissa kertomaltani tunnilta.

Nyt kokoan kimpsut ja kampsut ja sukellan Ljubljanan keväiseen auringon valaisemaan kaupunkimaisemaan, joka on vanhojen ja uusien rakennusten sopiva sillisalaatti. Mun pitää ladata paikallinen puhelin käyttöön, koska ilman sitä en saa opiskelija-alennuksia. Se on mielenkiintoinen systeemi, josta kerron seuraavassa blogikirjoituksessani. Kerron myös ostoskuittikäytännöstä, joka sai minut ihmettelemään asioiden kulkua. Oikein hyvää päivän jatkoa sinulle täältä Slovenian pääkaupungista, jossa on vajaa 300.000 asukasta. Tähän mennessä kaikki ovat olleet erittäin ystävällisiä. Siitä tulikin mieleen, että kaupungin turvallisuudesta pitää teitä myös valaista. Tietysti nää kaikki jutut tulee mun omasta näkökulmasta tsekattuna. Heipä hei! Zbogom! Sanois slovenialainen.

Livetunnelmia Ljubljanasta

Aki
facultyofeconomicssign