Translate

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Jogurttia, ylioppilasjuhlia ja poronnahkaa!!


Lounaalla lentää jogurtit lattialle. Purkin kansi halkeaa juuri oikeasta paikasta, niin että sisältö valuu Uusi Rovaniemi lehden toimituksen eteiseen. Kävin Siwassa hakemassa nopeaa apetta, mutta liiallinen kiire kostautuu ja tunnen itseni hölmöksi. Olisin samassa ajassa käynyt läheisessä Turkoosi nimisessä ravintolassa syömässä, kun siivosin sotkujani lattialta pyyhepapereilla. Uusi Rovaniemi ja Lapin Kansa sijaitsevat samassa rakennuksessa ja minun avaimet eivät sovi Uusi Rovaniemi lehden eteisen oveen, joten joudun hakemaan pyyhepaperia ulkokautta Lapin Kansan saniteettitiloista, jotka sijaitsevat usean oven takana. Toivoin paperin hakuretkellä ettei kukaan liukastuisi jogurttilätäkköön.

Kävin ystävällisesti kertomassa Uusi Rovaniemi lehden ihmisille mitä tapahtui ja pahoittelin tapahtunutta. Toivottelin hyvät päivän jatkot ja toivoin, että he tykkäävät mustikan ja mansikan tuoksuisesta jogurtista. Tuoksu tai haju jäi leijailemaan eteiseen, koska eihän pelkällä paperipyyhkeellä kyseiset asiat haihdu. Luotan, että illalla siivoojaa tekee tarkkaa työtä.
Isä ja tytär.

Vähän ollut matalapainetta. Olisiko syynä vireät lakkiaiset, joita tyttäreni kunniaksi vietettiin viime
lauantaina.  Vieraita kävi runsas 70 henkeä. Viisi tuntia lensi ennen näkemättömän nopeasti. Jos aika kuluisi noin pian normaalisti, niin pitäisi varata hautapaikka huomenna. Tyttäreni leijaili kauniina neitona ja otti vieraita vastaan. Vieraiden joukossa oli hänen ystäviä koulusta, jalkapallokentiltä ja lapsuudesta. Meidän vanhempien ystäviä ja työkavereita. Sukulaisia oli kohtuullisen vähän, koska äitini suvussa oli samaan aikaan kahdet lakkiaiset. Toiset Hyvinkäällä ja toiset Helsingissä. Onnea kaikille valmistuneille ja eritoten ylioppilaille. Teitte mahdottomasta mahdollisen. Varmasti niin ajattelitte, kun lukioon menitte eka kertoja.

Illalla  vietiin vaimoni kanssa Sonkaan lakkiaisiin liittyviä tarjoiluvälineitä Songan kyläyhdistykselle. Sonka on kylä, joka sijaitsee noin 35 kilometriä Rovaniemeltä Pelloon päin. Siellä kohtasimme kivan ja yrittelijään pariskunnan. Nainen on vaimoni työkaveri Hannele Kihlberg ja mies Jouni Mölläri poronnahkayrittäjä jo 30 –vuoden takaa. Kiinnostuin heti Jounin poronnahkaverstaasta. Se on oikeasti sen näköinen verstas, jossa tehdään töitä. Nahan palasia ja valmiita tuotteita, kuten tossuja, laukkuja, eräreppuja ja kärpäslätkiä ympäriinsä. Lisäksi monenlaisia koneita, joilla tuotteet saavat muotonsa ja nahka kuvionsa pintaan.

Kirjonahka -liikkeestä löytyy myös cowboy hattuja.
– Aluksi meinasin alkaa tekemään puuvalaisimia. Ostin valaisimia Rautiosaaresta 700 kappaletta ja meinasin alkaa niiden ympärille tekemään puusta varjostimia. Sitten yrittäjäkurssilla kohtalo puuttui peliin. Kiinnostuin kurssilla nahkahommista. Ostin koulukaverilta teollisuusnahkaompelukoneen ja se oli menoa, kun näin Kirjonahka nimisen liikkeen myytävänä lehdessä. Sen omisti helsinkiläinen arkkitehdin rouva. Ostin rouvalta liikkeen pois ja aloin töihin, kertoi Jouni.  

Puuvalaisin
Arkkitehdin rouva valmisti lähinnä lehmännahasta tehtyjä matkamuistoja kuten kampakoteloita, laukkuja ja avaimenperiä. Ennen arkkitehdin rouvaa Kirjonahka liikkeen omisti mies, joka oli muuttanut Valtameren toiselle puolelle. Jouni alkoi nopeasti valmistaa poronnahasta tavaroita. Kaikista tuotteista noin 90 % on nykyään tehty poron nahasta. – Suurin tilaus kerralla on 30.000 kappaletta avaimenperiä. Ne meni entisen DDR:n asukkaille, jotka matkasivat linja-autolla pohjoisnavalle. Etelä-Suomessa oli matkatoimisto, joka järjesti halpamatkoja niille ja kyseinen matkatoimisto teki tilauksen meiltä. Aina kun bussi tuli Napapiirille, niin annoimme turisteille poronnahasta tehdyn avaimenperän, johon oli kaiverrettu heidän matkaamansa matka. Jos bussi oli lähtenyt Turusta, niin kirjoitimme alalaitaan Turku ja siitä viiva Napapiirille ja siitä viiva Pohjoisnavalle. Tehtiin avaimenperiä noin 750 päivässä eli 40 päivää meni. Se oli sitä aikaa, kun Berliinissä muuri murtui.

Pressallaki on tämä. 
Hannele kertoi, että kerran Jouni teki erärepun Martti Ahtisaarelle ja piti olla tarkka, että reppu varmasti mahtui presidentin selkään. Puolustusvoimain komentajalle Gustav Hägglundille meni kerran myös reppu ja Viron presidentille Lennart Merelle. – Nämä ovat erikoisreppuja ja maksavat 285 €. Tehdään koko reppu porosta ja koivusta selkätuet. Reput tehdään parhaasta ykkösluokan nahasta. Esimerkiksi laukut voivat olla kakkos- tai kolmosluokkaa, joka tarkoittaa, että kurmuja on aina enemmän mitä huonompi laatuista nahka on. Kurmut syntyvät poronnahkaan, kun hyönteinen munii nahkaan ja, kun muna kuoriutuu, niin se jättää pienen reijän siihen, toteaa Hannele. -Kurmut ovat elämän jälkiä ja ne ovat jopa kauniita ja kuuluvat nahkatyöhön osana kokonaista tuotetta. Joskus elämän jäljet ovat kaunistus komeassa.
 
Poronnahkaa voi värjätä. Se muuttaa väriaineen mukaan rakennetta.
Tällä käyntikortilla voi lätkästä.





Tämän värinen on oikeasti poronnahka ilman väriaineita tuoreeltaan.




30.000 kpl tehtiin näitä
Jokaisella työpaikalla pitää olla varapäre, jos meinaa päreet mennä.


-Olin pitkään Rovaniemen maalaiskunnan palveluksessa sähkömiehenä, mutta minulla on aina ollut paloa yrittäjyyteen. En ajatellut, että alan tähän hommaan, mutta usein ihmiset ajautuu ja elämä kuljettaa. Jos annat elämän välillä kuljettaa, niin tiedät mitä haluat tehdä. Minä löysin elämäntapani poronnahkasta. Ei tätä työtä jaksaisi, jos tästä ei tykkäisi. Me tehdään välillä ympäri pyöreitä päiviä Hannelen kanssa Napapiirin liikkeessä. Toukokuussa ja lokakuussa on hiljaiset kaudet ja silloin pidetään yleensä vapaata ja lähdetään lomailemaan maailmalle.

Songasta matkasimme keskustaan Rovaniemelle. Nälkä hieman kurni. Kaupat ei olleet auki. Kävimme hakemassa Lordin kebabit Torikeitaalta. Miksi piti laittaa sinappi ja ketsuppi kebabin päälle. Ne on tarkoitettu ranskalaisiin. Pitää varmaan pyyhkiä nahkakengistä jogurtit pois. Taisi jäädä lounaalta muistot iltaan asti.


Avaimenperät ovat edelleen kysyttyjä matkamuistoja.


Tässä näkyy Kirjonahka -liikkeen logo, joka painetaan tuotteisiin.

- Aki